Uupunutta porukkaa

Hilma oli Paavon luona Ikurissa yökylässä. Taisi olla leikkimista riittävästi, kun sitten iski kova uupumus. Tässä kaverukset lepäilevät vieretysten.

Hilma (vas.): "Paavo, varo. Mää romahdan kohta..."

Paavo: "Lösähdit sitten melkein mun päälle..."
Hilma (alla): "Krooh... sori... krooh..."

Hilma ja Paavo: "Krooh krooh..."

Ihmeellinen veden pinta

Hilman lenkkeilyreiteillä on muutama kiva rantakaistale, jossa on mukava poiketa viilentymässä. Aluksi Hilma ihmetteli vettä, kun tassut menivätkin siitä läpi. Välillä Hilma läpsyttelee tassuillaan veden pintaa, kun se on niin kummastuttava elementti. Sen päällä ei voi kävellä, siihen ei voi kaivaa kuoppaa eikä siitä voi ponnistaa vauhtia. On se niin kummallista. Tässä muutama kuva, kun Hilma on vauhdissa.

Hilma: "On tämä ihmeellinen lattia, kun tästä menee jalat läpi."

"Heitä mulle jotain."

"Mihin se meni? Piru, kun kaikki menee tästä pinnasta läpi."

"Eikä tätä voi kaivaakaan, kun heti kuoppa täytyy."

"Ai sää heitit sinne tällaisen kiven?"

"Apuva, ei täältä pääse ylös,
kun ei tuosta pinnasta voi edes ponkaista vauhtia."

"Täytyy hankkia joku vinssi, jolla mut voi kiskoa ylös."

Kylpyvahti

Hilma tykkää kovasti seurailla vauvan touhuja. Myös kylpyhetkeä on mukava seurailla. Ehkäpä Hilmalla on myös vähän hengenpelastajan viettiä.

Hilma: "Pidäthän hyvin kiinni vauvasta!"

Hilma: "Onko siellä kylpytynnyrissä kaikki hyvin?"