Veneen tähystäjä elementissään

Tehtiin kovasti lähtöä veneretkelle ja tietenkin Hilma ei olisi malttanut odottaa matkaan lähtöä. Hilmalla oli jo liivit päällä, joten seuraavaksi oli pyrittävä laiturissa kiinni olevaan veneeseen. No sitten kävikin hassusti, kun Hilman olleessa puoliksi laiturilla ja puoliksi veneeseen nojaten, vene lähti hieman lipumaan laiturista poispäin ja Hilma tipahti järveen. 😆

Hetken aikaa Hilma suuntasi rantaa kohden räpiköiden ja laiturille hamuillen, kunnes pääsin nostamaan raukan takasin laiturille. Sitten mentiin kuivailemaan turkkia ja korvia sekä vaihdettiin märät liivit vanhoihin, mutta kuiviin, pelastusliiveihin.

Ei Hilmalle onneksi tullut mitään kauhua tai pelkoa tilanteen vuoksi. Vieläkin oli kova into veneilemään ja päästiin uudella yrittämällä sujuvasti veneeseen. On se vaan hauskaa katsottavaa, kun Hilma oli elementissään veneen keulassa tähystäjänä. 😊

"Ei näy vaaroja täälläpäin..."

"...eikä täälläpäin."

"Määhän sopisin hyvin tämän veneen keulakuvaksi.
Olenhan kylän kaunein bullerotyttö."

"Mitä tuolla on? Jotain todella uhkaavaa...
Huomio huomio, valmistautukaa hätätilanteeseen!"

"Täh? Vesikirppu? Voikohan se kaataa tämän veneen?
Ehkei. Hätätilanne peruttu!"

Talvi-lehmä

Hilma löysi ulkoillessaan heiniä sojottamasta lumen alta. Tämä vasta oli hieno löytö, sillä heiniä piti päästä heti mossottamaan suu vaahdossa eikä tästä olisi sopinut millään jatkaa matkaa.

Hilma: "Odota odota. Ei vielä mennä. Mitä täällä on?"

"Nuuh nuuh. Ooh.. Voinko uskoa nenääni... HEINIÄ!"

"Om nom.. Mosson mosson..."

"Slurp, herkkua..."

"Älä nyt luulekaan, että jatkettaisiin matkaa.
Minä olen löytänyt niin hyvän apajan, että
tästä ei lähdetä merta edemmäksi kalaan."